Elämä on ihanaa!

Hupsista! Viimeiset kaksi viikkoa on menneet ihan hujauksessa! Tekemistä on riittänyt joka päivälle, eikä tullut mieleenkään kirjoittaa tänne blogiin. Nyt kun minulla on alkanut kesäloma, suurimmat kiireet ovat takanapäin. Tietenkin suunnitelmia on paljon tulevaisuuden varalle, mutta aikaa on enemmän kirjoittamiseen. Olinkin aloittanut aiemmin, noin kaksi ja puoli viikkoa sitten postauksen kirjoittamisen, mutta keskenhän se oli jäänyt. Haluan jatkaa kyseistä tekstiä ja päivittää ajatukseni ajantasalle!

Neljä vuotta... Niin kauan siitä on kun näin ihanan vaihtariystäväni viimeksi.

Mutta!! Muutama viikko sitten saatiin nollattua tuo huima laskuri ja tapasimme PITKÄN odotuksen jälkeen uudelleen. Fiilikset on näin viikkojen jälkeenkin todella korkealla.

Yhteiseen aikaamme sisältyi monenlaista: Oulussa hengailua, kotikaupungissani kiertelemistä, Kalajoen dyyneillä kävelyä paljain jaloin <3... Monen moista kerkesimme tehdä, vaikka yhteinen aikamme oli lyhyt - vain vajaat 4 vuorokautta. Kiitolinen olen suuresti tästä ajasta, sillä monet yhteiset (suomalaiset) ystävämme eivät syystä tai toisesta kerenneet nähdä vierasta ollenkaan tai näkeminen rajoittui vain muutamaan tuntiin.

Ikävä on muodostunut näin parin viikon jälkeen, mutta tiedän, ettei tämä jäänyt viimeiseksi jälleennäkeemiseksi. Tämä on lupaus - Itselleni sekä ystävälleni.

Kauppuri 5:n pekonihampurilainen

Kauppurin isot ranskalaiset, nam!

Ystäväni kävi yläkoululla puhumassa kotimaastaan Kanadasta!

Kalajoki

Viimeiset turistikuvaukset Oulussa ennen lähtöä

Ystäväni lähdön jälkeen olikin heti jo tiedossa reissuja! Kuopiossa järjestettiin 25.5.-26.5 kansainväliset koiranäyttelyt, jonne menimme Ullan sekä kasvattajani kanssa. Asuntoautolla matkattiin Kuopioon ja takaisin. Sattuipas niin, että se oli elämäni ensimmäinen kerta liikkuvan asuntoauton kyydissä! Koiria meillä oli matkassa kolme - Ullan emä Räsy, englanninbulldoggi Elli sekä tietenkin Ulla. Jokainen koira menestyi hienosti näyttelyssä. Säät suosi meitä oikein kunnolla ja kävihän siinä sitten niin, että naama ja kädet paloivat allekirjoittaneella totaalisesti. Eipä tuo mieltä lannistanut, rusketukseksi se siitä myöhemmin muuttui ;)

Kasvattajan puoliso tarjosi jäätelöä Ullalle

Ellillä ja Ullalla on hauskaa. Räsystä vaikea sanoa samaa ;)

Ensi viikolla onkin sitten tiedossa Tallinan reissu. Edelleenkin fiilikset sen reissun suhteen ovat odottavaiset - uusi ja "tuntematon" maa... Mitäköhän hienoa sieltä löytyy? ;)

Eilistä ukkosta kaipaillen,

- Sanna

jotain kaunista

Tähän asti olen julkaissut postauksia liittyen matkailuun, remonttiin tai koiraani. Nyt on minun vältämätön tarve poiketa totutusta ja kertoa viime tiistain tapahtumista.

Lapsuudenystäväni koki viime syksynä jotain tajuttoman ihanaa. Häntä kosittiin, pienlentokoneessa.. Kyllä! Hänen avopuolisonsa oli juuri saanut lentoluvan ja niinhän siinä kävi, että toisella yhteisellä lennollaan mies repäisi ja kosi. Siitä lähti häiden suunnittelu käyntiin. Minä hyppään jossain vaiheessa mukaan tarinaan. Sain puhelun ja ystäväni kysyy minua seremoniamestariksi! Termi on varmasti monelle ihan uusi (kuten minullekkin, kun siitä ensimmäistä kertaa kuulin tehtävään pyydettäessä), joten lainaan naimisiin.info-sivuston kuvausta seremoniamestarista:

Seremoniamestari on pöyhkeän juhlalliselta kuuluva nimitys. Se on kuitenkin ihan hyvä yleisnimitys henkilölle, joka on “vastuussa” juhlien kulusta. Hän kuuluttaa eri tapahtumien alkamisesta, juontaa leikkejä, informoi vieraita aikataulusta, kertoo vessojen sijainnista yms., vähentää tai lisää leikkejä tilanteen mukaan, paikkaa virheet ja mokat niin, ettei hääparia täydy vaivata, huolehtii vieraiden viihtymisestä, lopettaa juhlat tyylikkäästi jne. Hän toimii myös linkkinä esimerkiksi pitopalvelun henkilökunnan ja bändin välillä yms. Hän on se henkilö, joka tietää koko ajan “missä mennään”. Kaikkein tärkeintä on se, että hän ottaa kontolleen kaikki murheet ja huolet, niin että hääpari saa olla tänä elämänsä päivänä huoleton.

Myöntävästi vastasin kunniatehtävään ja fiilikset on erittäin hyvät! Meitä on kaksi seremoniamestaria - toinen morsiamen puolelta ja toinen sulhon. Olemme tammikuusta alkaen useaan otteeseen palaveeranneet häiden järjestelyiden tiimoilta. Häät ovat kuukauden päästä, 8.6.2013!

Ja nyt takaisin selostukseen, mitä tapahtui tiistaina!

Kävin hakemassa morsiamen ja suuntasimme kohti morsiusateljee Katariinaan (http://www.katariina.net/). Saavuimme perille ja meidät ohjattiin ompelijan työhuoneeseen, missä mekko odotti kauniina <3 Minulla on hääpäivänä tehtävänä auttaa morsian pukuunsa, joten läsnäoloni viimeisessä sovituksessa oli tarpeen. Minulle opastettiin vaihe vaiheelta, kuinka mekko puetaan morsiamelle sekä kuinka nyöritetään selän nyöritys.

Ystäväni on valinnut aivan äärettömän ihanan puvun, joka on hänelle täydellinen. Sulhanen varmasti tirauttaa kyyneleen pari, kun näkee tulevan vaimonsa tässä puvussa. Olen ihan varma! Sama kyllä saattaa minulle käydä kirkossa, kun katson ihanaa hääparia alttarilla.... Oih! <3

Upea kokemus kaiken kaikkiaan käydä morsiusateljeessa, kenties jonain päivänä minäkin asioin siellä asiakkaana ;)

Tässä fiilistelykuvia tiistailta:

Ulkona olevaa sadetta kuunnellen,

-Sanna .... the seremoniamestari!

Ulla!

Hyvää syntymäpäivää 1-vuotiaalle Ullalle!

Tänään meidän taloudessa vietetään koiramme syntymäpäivää! Ulla on rekisteröity ranskanbulldoggi, joka on sulattanut monen ihmisen (ja koiran) sydämen. Ulla on sijoituksessa Fairybull's kenneliltä - suuri kiitos Kirsille kun luotit Ullan meille!

Paljastuksia Ullasta:

- sisaruskatraan ainoa tumma yksilö - muut valkoisia mustin merkein

- vihaa rapakoita

- ei kuorsaa!

- rakastaa mansikoita
- esittää kovista, mutta kotona nukkuu mieluiten isäntäväen sylissä sohvalla

- suunnittelee yllätysvierailua naapureille aina tilaisuuden tullen

- kielarit korvaan ovat neidin spesiaali ihanille ihmisille

- kaksi kilpailevaa sulhoa kiikarissa (ei jalostusmielessä)

- pahimmat arkkiviholliset on imuri sekä suihkuhuoneessa sijaitseva lattialasta 

- Pattu-fani henkeen ja vereen

Seuraavien kuvien avulla on helpompi kuvailla meidän tuhisijaa <3

Muutaman päivän vanhana, kuva Kirsi Pinola

5vkoa vanhana

8vkoa!

3kk! kuvaajana Jenna Tokola

isona minusta tulee pupu!

poikaystäväni Mooses! puspus

Ensimmäinen testaus näyttelyiden saloihin ranskanbulldogeille järjestetyssä Match Showssa syyskuussa 2012!

ensilumen huumaa!

hymyillen nautetitaan elämästä!

Ensimmäisissä oikeassa näyttelyssä helmikuussa 2013, sijoitus Jun-Eri, Juk3!!

Tässä he ovat! Ihanat poikaystävät Urho & Mooses huhtikuussa 2013 <3

 sirisilmä 28.4.2013 Match Showssa

Viimeisessä kuvassa on tuorein kuva päivänsankarista! Pahoittelen pitkäksi venynyttä kuvasarjaa - jostain kumman syystä kuvia löytyy enemmän kuin tarpeeksi koneen uumenista ;) Tänään meille saapuu Ullan poikaystävät Mooses sekä Urho isäntäperheen kanssa juhlimaan. Innolla odotetaan vieraita saapuvaksi!

Ulla lähettää kaikille lukijoille rakkauden täyteläisiä pusuja <3

- Sanna


edit. Tässä tunnelmaa synttäreiden huumasta! Taka-alalla Urho & Mooses

kevät!

Oi että! Kevät on saapunut, viimein!

Olen tähän astisen elämäni aikana aina elänyt enemmän tai vähemmän kaupungin keskustassa. Helmikuisen muuttoni seurauksena asun hiukan syrjemmässä keskustan vilkkeestä, mikä onkin tuonut uusia mahtavia asioita elämääni. Saan nauttia lintujen laulusta päivittäin! Ihana mennä aamuisin pihalle koiran kanssa, kun linnut visertää ja kertovat iloisia asioita meille! Tämä jos jokin on niin uskomattoman kaunista. Tuntuu, että pihani äänimaailma muistuttaa niitä kesäisiä televisiomainoksia, joissa kesän äänet lumoavat katsojia. Ja tämä kaikki on ulottuvillani - vain ikkunan aukaisulla tai ulos menemisellä!

Alkufiilistelyn jälkeen on hyvä päivittää tilannetietojani ensi kesän suhteen. Olen lähdössä kesäkuun puolessa välissä avopuolisoni perheen kanssa viikonlopuksi Tallinnaan! Ikinä en ole Virossa käynyt, joten paljon uutta on luvassa. Koska Tallinna on uusi tuttavuus, ei minulla ole paljoa tietoakaan paikan tarjoamista elämyksistä. Minulle on suositeltu vanhaakaupunkia (jonne itse asiassa majoitumme). Olisiko lukijoilla antaa vinkkejä?

Vanhakaupunki, Tallinna

Eipä ole siis enää kauaa aikaa, kunnes pääsen kesän ensimmäiselle reissulle! Pääsen harjoittelemaan englannin kieltäni piakkoin, sillä ystäväni Kanadasta saapuu Suomeen tämän kuun puolessa välissä. Hän majoittuu aluksi Ouluun, kunnes haen hänet luokseni kylään. En ole nähnyt ystävääni neljään vuoteen, joten meillä tulee olemaan paljon keskusteltavaa ja ihmeteltävää! Elämämme ovat muuttuneet vuosien saatossa erittäin paljon, etenkin allekirjoittaneen. En malta odottaa, että pääsen esittelemään vieraalleni avopuolisoni, uuden kotini, koirani.... jne! Kerrassaan mahtavaa.

Muuttaminen on rankkaa! :)

Kuinka huikea kevät onkaan tulossa!

Sanna

home sweet home

Matka, reissu, matka, reissu, matka... Huh huh! Nyt on hyvä tähän väliin julkaista kirjoitus jostain muusta kuin matkasta!

Ostin lokakuussa 2012 avopuolisoni kanssa omakotitalon. Huikeaa vai mitä? Niin, olen 22-vuotias omakotitalon omistaja! Monen tekijän summa johdatti meidät tähän päätökseen, enkä voisi olla tyytyväisempi. Mitään helpointa reittiä emme valinneet: 70-luvulla rakennettu talo, jota ei oltu remontoitu lähes kolmeen kymmeneen vuoteen. Eipä siis tarvitse paljoa arvailla, mitä tehdessä on tämä talvi mennyt. 

Pitkän tovin on siis pyörineet sanat: korjaus,uusiminen,purkaminen, remontoiminen, päivittäminen, vaihtaminen jne jne mielessä.

purkutyöt kylpyhuoneessa

Helmikuussa 2013 muutimme sitten taloon, vaikkakin remontti jatkuu edelleen. Suurimmat urakat on tulleet keittiöstä sekä kylpyhuoneesta. Meidän ei ole tarvinnut palkata ammattilaisia tekemään töitä puolestamme, lukuunottamatta putkitöitä sekä keittiön asennusta. Avopuolisoni on ammatiltaan talonrakentaja, joten urakat on onnistuneet mainiosti hänen osaamisellaan. Suuri kiitos remonttimme edistymisestä menee appiukolleni, joka on ollut apuna monessa työvaiheessa.

Kaiken kaikkiaan seuraavat asiat olemme tehneet tähän päivään mennessä:

- Koko huushollin jokaisen seinän tapettien uusiminen

- Vanha keittiö purettu ja uusittu kaikki kodinkoneista lähtien

- Kylpyhuone remontoitu lattiasta kattoon

- Sauna sekä pieni pukuhuone uusittu täysin

- Käyttövesiputkijärjestelmä uusittu

- Autotallin kattoa korjailtu

uusi ihana saunamme!

Mitä on vielä tekemättä?

- Toisen makuuhuoneen tapetointi

- Vessan sekä vaatehuoneen laajennus vanhan kylmiön tilalle

- Kattoremontti

- Takapihalle katettu (?) terassi

- . . . .

Tekemistä riittää aina heinäkuun loppuun saakka (ja varmasti pidempäänkin). Reippaana ja hyvillä mielin jatkamme projektiamme eteenpäin! :)

Tässä kuvia keittiömme muodonmuutoksesta:

Vanhan keittiö purettu.

kalusteita asenneltu.

Osa kodinkoneista asennettu

hiukan vielä kesken!

Keittiö otettu käyttöön ja hyvältä tuntuu!

Sadepäivästä nauttien,

Sanna

Diamonds tour!

Voi että! Tuli laskettua tuossa, että reissuun on enään 3kk 2,5vkoa! Olen huomannut, että odottavan aika on pitkä, mutta myöskin juuri se odottelun fiilis on aina yksi parhaimmista olotiloista. Arkena tämä toteutuu joka viikko - keskiviikkona viimeistään odotellaan viikonloppua kuin kuuta nousevaa!

Ennen Amerikan matkaa virittäydyn tunnelmaan Helsingissä Hartwall Areenalla 28.7. Kukakohan barbadoslainen nuori kaunotor siellä lauleskelee? Lähden keikalle ystäväni kanssa, lennetään Helsinkiin konserttipäivänä, yövytään su-ma yö hotellissa ja maanantaina illalla lentokoneella Ouluun takaisin. Aika huikea minireissu tulossa, vai mitä? ;)

Eniten tuossa Rihannan keikassa jännittää ostetut istumapaikkamme. Ne on alakatsomossa (joka on omasta mielestäni hyvä sijainti) lavan vasemmalla puolella. Niin... Lipussa on mainittu "mahdollinen näköeste". Saapa nähdä onko paikkamme jonkun törkeen ison kaiutintornin takana - sittempä tiiraillaan screeniltä keikkaa! ;) Emme anna tämän _mahdollisen_ näköesteen lannistaa, murehtii sitten paikan päällä, jos on murehtimisen aihetta.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa olostanne ja kuunnelkaa musiikkia, joka saa hymyn huulille. Niin minä ainakin teen :)

- Sanna

matkaan, äkkiä!

Kuten jo info-boksista voi lukea, olen lähdössä matkalle tulevana kesänä. Voi että - kuinka pelkkä ajatuskin saa olon innostuneeksi ja malttamattomaksi!

Matkustan heinäkuun viimeisenä päivänä Yhdysvaltoihin. Matkakumppanina on mitä ihanin ihminen, mieheni.

Ajatus yhteisestä ulkomaanmatkasta oli ollut puheissamme jo monta vuotta. Alkuvuodesta 2013 sitten ryhdistäydyimme ja aloimme tosissaan suunnittelemaan reissua. Olin jo jonkin tovin ihastellut Helin matkojen-nettisivuja (http://www.helinmatkat.fi/). Helmikuussa soitin Jyväskylän toimistoon. Viikkoa myöhemmin käväisimme sukuloimassa Jyväskylässä ja pistäydyimme yrityksen toimipisteellä. Saimme tarjouksen samana päivänä matkastamme sähköpostitse ja muuteltuamme hiukan päivämääriä ja hiottuamme yksityiskohdat kuntoon, oli matka varattu!

Tässä reissumme pähkinänkuoressa:

• 31.7.2013 Oulu-Helsinki
• 31.7.2013 Helsinki-New York
• 8.8.2013 New York-Los Angeles
• 16.8.2013-17.8.2013 Los Angeles-Lontoo-Helsinki
• 18.8.2013 Helsinki-Oulu

Majoitumme New Yorkissa ja Los Angelesissa saman hotelliketjun hotelleihin. Nykyään ei ole itsestäänselvyys, että hotellin huoneen hintaan kuuluu aamupala. Minulle itselleni on ollut aina päivän selvää, että jos hotellissa majoitutaan, niin silloin nautitaan seuraavana aamuna hotellin aamupala. Siksipä halusimme majoittua sellaisiin hotelleihin, joissa on mahdollisuus (lisämaksusta) aamupalaan.

Jotta reissustamme ei tulisi liian "helppo", niin päädyimme vuokraamaan auton Los Angelesista. Niin, ideana tämä on mitä hienoin, mutta niin.. Sitä autoahan pitää sitten ajaa! Helin matkat järjesti jo vuokrauksen niin, että otamme auton Losin lentokentältä, minne saavummekin. Huh huh! Sitä pitäisi sitten hengissä ajaa hotellille asti! Jännittää ja paljon, mutta oikealla asenteella sekä päättäväisyydellä luulisi selviävän - jotenkin. Aiomme tietenkin ottaa selvää Internetin avulla, kuinka Usassa ajetaan.. Vinkkejä otan mielelläni vastaan, jos jollain sellaisia löytyy.

ensimmäinen

Heipparallaa vaan!

Pitkään ja hartaasti olen miettinyt blogin aloittamista, mutta aina se on siirtynyt. Eniten minua on epäilyttänyt blogin sisältö, jota alkaisin tuottamaan. Muumeja, matkasuunnitelmia, arkielämän päivittelyä vai jotain ihan muuta? Totta puhuakseni ei tämä olennainen asia ole tullut selväksi vieläkään.

Toinen suuri kysymys on ns. lukijakunta. Työni puolesta kovinkaan tarkkaselosteinen selvittely päivistäni ei olisi mahdollista. Ainakaan tällä hetkellä. Julkaisenko linkin tänne Facebookissa, vai linkitänkö osoitetta lähipiirilleni. Niin, kenelle kirjoitankaan? Itselleni, ystävilleni vai ihan tuntemattomille ihmisille?

Oli miten oli, luki kuka luki, niin tässä lyhyesti henkilöstä, jonka blogia luet:

Olen Sanna. Asun Pohjois-Pohjanmaalla omakotitalossa yhdessä avomieheni ja ranskanbulldoggini kanssa. Rakastan monia asioita mieheni ja koirani lisäksi: muumeja, päiväunia, tähtien tiirailua, tärkeiden ihmisten kanssa vietettyjä hetkiä, syksyn pimeneviä iltoja, unelmia, musisointia...

syksy tuo mukanaan muutoksia

Matkustan tulevana kesänä Yhdysvaltoihin ja tulen varmasti kirjoittamaan ajatuksiani matkasta ennen lähtöä sekä toivottavasti myös merten takaa, jahka sinne asti pääsen. Matkalle lähden yhdessä mieheni kanssa.

Toivottavasti moni ihminen lähtee mukaan seikkailuuni ja jakaa mietteitään kanssani. Tämä blogi on juuri Sinulle!

Toivotan ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille!

- Sanna